Olen
tehnyt kolme viikkoa kenttätöitä – eli haastatteluja,
tapaamisia, museoita ynnä muuta mystistä jota kutsutaan myös
osallistuvaksi havainnoiniksi. Joka päivä useita tapaamisia,
retkiä, hauskanpitoa ja ”kuljailua” milloin missäkin. Ainut
mitä en ole tehnyt, on nukkuminen, lepääminen,
kenttätyömuistiinpanojen ja blogin kirjoittaminen ja se, mistä
olen kovasti haaveillut – rauhoittuminen, piirtäminen ja vähän
taiteellisempi kirjoittaminen. Minulla oli jo kädessäni lentoliput
Pietariin, mutta viimehetkellä tajusin, etten voi palata. Seikkailu on
vielä kesken. Joten jäin tänne. Työ on tehty, nyt alkaa loma, oma rauha ja myös pieni seikkailu pohjoisen maaseudulle. Ehkäpä nyt ehdin vähän kirjoittaa siitäkin, mitä olen täällä
nähnyt ja kokenut.
Ilokseni myöntää että myös venäjän kielen ymmärrys on parantunut tässä
kolmen viikon aikana. Puhumisesta en uskalla sanoa mitään ilman
ulkopuolista mielipidettä.
Viihdyn täällä hyvin. Ihmiset ovat tosi ystävällisiä ja minulla on täällä mukavaa. Ehkäpä pohjoisten ihmisten luonteenlaatu on samantyyppinen. Välillä unohdan olevani venäjällä, kummallisessa vieraassa maassa omituisten venäläisten ihmisten keskellä. Joko olen muuttanut itse venäläiseksi, tai sitten ero ei tosiaan ole niin suuri. Joskus sanotaan, että venäjää ei voi ymmärtää. Ehkä ei, mutta ehkä sen ihmisiä voi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti