Kun ensimmäisen kerran ymmärsin, että tänne on tulossa ihan oikea talvi, olin kieltämättä vähän pettynyt. Joulukuun alussa alkoi hyytävä sää, joka tuntuu ihan eri kylmältä kuin Suomessa. Pääasiassa siksi, että hyistä on myös sisätiloissa. Georgialaiset talot eivät ole varustettuja suomalaistyyppisillä kolminkertaisella ikkunalaiseilla ja tehokkaalla keskuslämmityksellä, valitettavasti.
Meidän talossamme lämmitys on vain yhdessä huoneessa, kaasulämmitin, mutta kaasulla lämmittäminen on aika kallista. Huolestuttaa, että kuinka georgialaisilla on varaa pysyä lämpimänä näillä keleillä, täällä tulotaso ei ole yleisesti ottaen ole mikään huima. Ja monet sitä valittavatkin, ja minä en voi kuin yrittää toivoa parasta kaikille.
Luulin, että kevät alkaa lähestyä, sillä sen tuoksu oli jo ilmassa ja ulkona tarkeni jopa ilman takkia. Mutta sitten se palasi. Kämppikseni lensi suomeen, ja ovelta huikkasin: tuo lunta. Toive toteutui, sillä seuraavana päivänä maa oli valkoinen ja näytti siltä ettei se ole ihan heti pois lähdössä. Lunta on tullut reippaanlaisesti ja kaupunki on ollut pienessä kaaoksessa autojen törmäillessä toisiinsa nastarenkaitten ja jäälläajotaitojen puutteessa. Sairaalat on olleet ylikuormituksessa ihmisten liukasteltua jäisillä kaduilla. Sitten tuli kylmä. Luvattiin -20 astetta ja parina yönä päästiin kai -17 lukemiin. Suomalaisesta ei kuulosta paljolta, mutta täällä se on. Tämmöistä kylmää ei kuulemma ole nähty ainakaan kymmeneen vuoteen. Ja kyllä, mitä kylmempi on ulkona, sitä kylmempi on myös sisällä. Mutta lämpimänä pysymiseen keksii keinot.
Lauantaina yllättäen jäätyivät vesiputket. Vesikatkoihin on toki pitänyt tottua mutta eihän se hauskaa ole. Onneksi vesi palasi vuorokauden jälkeen, mutta lämmintä vettä ei ole näkynyt sen jälkeen. Peseytyä sentään voi kun lämmittää vettä kattilassa.
Pakkaspäivät tuovat sentään jotain ihanaakin tullessaan: auringon! Ja täällä se lämmittää ihan oikeasti!
