maanantai 26. toukokuuta 2014

Georgian arkea ikävä

Facebookissa on pyörinyt arkihaaste, missä ihmiset kuvaavat jokaisena viikonpäivänä tavallista elämäänsä. Päätin itsekin tarttua haasteeseen ja kuvata viimeisen viikkoni arjen Tbilisissä. Nyt olen ollut Suomessa jo jonkin aikaa, ja ikävä kasvaa. Parhaiden ystävien lisäksi eniten kaipaan mukavaa arkea.

1/5 Maanantai 14.4.2014
Mieluisin georgialainen aamiaiseni koostuu viilinkaltaisesta matsonista ja pihakadun leipomon uunituoreesta leivästä. Kera hunajan ja kvinssihillon. Aamuisia leivänhakureissuja tulee kovasti ikävä. Paras paikka aamiaisen nauttimiseen on parveke, nyt jo tarkenee syödä parvekkeella, lämpötila on jo parinkymmen paremmalla puolella.

Ah aamukahvia kera iranilaisen taikapulverin ja smetanan (joo originelli resepti syntyiyhteistyössä kämppiksen kanssa) Kuvassa myös pääsiäiskakku.


2/5 Tiistai 15.4.2014
Georgialaisen tanssin tunnit tiistaisin ja torstaisin ovat viikkoni vahvin rutiini. Ja neuvostoajan jälkeen kunnostamatta jäänyt tanssisali herättää yhtä aikaisesti hilpeyttä ja hirvitystä.


3/5 Keskiviikko 16.4.2014

Välillä arkikin on juhlaa. Tai oikeastaan aika usein. Juhlia tässäkin asunnossa on pidetty harva se viikko. Tässä on Nupun tervetuliaisjuhlinnan ja yhteisten lähtöpartyjen aika. Ystävämme Ali valmisti uskomattoman hyvää iraqi-arabiruokaa, ja hauskaa riitti pitkälle yöhön. Nupun kanssa yhdessä taiteilemamme eeppinen tapahtumakuva varastettiin jo toistamiseen asuntomme ovesta.



4/5 Torstai 17.4.2014
Täällä arki tuntuu olevan aina yhtä yllätystä. Tässä tehdään hämäriä yötöitä. Myös pääsiäinen on saapunut kaupunkiin rairuohoineen.



5/5 Perjantai 18.4.2014
Viimeisen päivän kunniaksi teimme supereeppisen liftausreissun lähikaupunkiin Goriin. suomalaisen kämppiksen kanssa olimme asuneet puoli vuotta yhdessä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun menimme yhdessä reissuun. Toivottavasti ei viimeinen! ;__;


Mutta ei kait siinä kun tienvarteen ja tassu pystyyn vaan. Ensimmäinen auto pysähtyi, ja mikäpä muukaan se olisi kuin colajuomaa kuljettava rekka. Kyseinen tehdas mistä tuotteet tulevat oli aivan kotimme naapurissa. Kuljettajat olisivat halunneet jatkaa iltaa kanssamme, mutta onnistuimme pakenemaan sillä tämä päivä oli vain meidän kahden. Hatsapuria ravintolassa joka unohti kaikki muut tilauksemme, yllättävä suomalaisseurue naapuripöydässä. Tätä seurasi eeppinen neuvostoaikainen Stalinin museo, joka melkein sai vakuutettua että setä oli oikeasti tosi hyvä tyyppi. Taitavaa näyttelynrakennusta, voin museoammattilaisena todeta. Erityisen mielenkiintoista oli se, kuinka museo oli selkeä oman aikansa tuote. Henkilöhistoriaa esiteltiin laajasti ja valikoiden. Esimerksi toveri Trotskysta ei ollut yhden ainoata kuvaa tai mainintaa (paitsi myöhemmin lisätyssä osiossa). Opiskelijapiletillä sai hyvää vastinettä rahalle: pääsy kaikkiin museon osiin ja englanninkielinen opastus paikan päälle. Kiitos.

Museosta otimme kyydin Gorin vieressä sijaitsevaan Upplitshikhen luolakaupunkiin. Sanat eivät riitä kertomaan eivätkä kuvatkaan kerro tarpeeksi. Reissun kruunasivat rankkasade ja tuplasateenkaaret. Kaunista ja onnellista! Vaan sitä surullisempaa on lähteä ja jättää kaikki. Ikävä!








maanantai 19. toukokuuta 2014

Miljoonien ruusujen salaisuus

Miten Alla Pugachevan tunnetuksi tekemä vanha venäläinen iskelmä миллион алых роз liittyy Georgiaan?Kirjoitukseni Suomi-Venäjä-Seuran blogissa paljastaa salaisuudet ruusujen takana.

http://www.venajaseura.com/blogi/miljoona-miljoona-miljoona-ruusua-salaisuus-ruusujen-takana

Niko Pirosmaanin maalaus voi liittyä tapaukseen.