maanantai 25. helmikuuta 2013

Matkalla Azerbaidžaniin


Ensi viikolla se on. Jännät paikat! Enkä vielä ole ehtinyt selvitä kunnolla Saksanmatkastakaan. En siitä oikeasta, enkä viime viikonloppuisesta mielikuvitusmatkasta saksalaiseen fantasiakeskiaikaan. 

Viikon päästä pitäisi istua iltaa ravintolassa ja muiden Venäjä- ja Itäeuroopantutkimuksen opiskelijoiden ja kunniakonsulin kanssa. Ja jonkun pitäisi valita ja varata ravintolat, katsoa valmiiksi mielenkiintoisimmat museot, teatterit ja konsertit. Ja sehän taidankin olla minä jonka ne pitäisi tehdä. Minulla saattaisi olla muutama sana sanottavana tällaisten ryhmätyöprojektien luonteesta ja toimivuudesta... Tämä on siis opintomatka, ja me opiskelijat järjestämme matkan itse.

Mutta mitä on Azerbaijan? Hädin tuskin tiedän itsekään. Euroviisut, öljybisnes, sota Vuoristo-Karabahista, Neuvostoliitto, itämaiset matot, islam, vauhdikkaat tanssit... Loput selviää paikan päällä.

Maan historiassa on ehtinyt sattua ja tapahtua. Siellä jatkuvat muinaisten seldžukkiturkkilaisten ja muinaisen Persian sivilisaation perinteet. 600-luvulla maa tuli osaksi islamilaisten kalifaattia. 1200–1400-luvuilla sen valtasivat mongolit, sen jälkeen siitä ovat taistelleet osmanit, Persia, Venäjä ja lopulta Neuvostoliitto. Tämän seurauksena kulttuuri on saanut vaikutteita persialaisesta, turkkilaisesta, arabialaisesta, kaukasialaisesta ja venäläisestä kulttuurista. Jännittävä sekoitus.

 Ei kun hommiin. Olen ihan jo sekaisin jännityksestä! Tuskin maaltan odottaa näkeväni pääkaupunki Bakun vanhat temppelit ja palatsit, Gobustanin aavikon muinaiset kalliomaalaukset, maasta syöksähtelevät tulet ja eläväiset basaarit. Vesi kielellä mietin paikallisia herkkuja ja viinejä, ikivanhoja kylpylöitä ja museoita, jotka ovat tulvillaan muinaisia ja moderneja taideaarteita. Kerron sitten miten kävi!


perjantai 15. helmikuuta 2013

Neuvoja venäjän junailuun

Heippa!

Olinhan minä siellä reissussa, ja tulin takaisinkin ehjänä. Enpä vaan ole ehtinyt sanaakaan kirjoittaa tenttikiireiltäni. Kumma kyllä, en saanut tenttimateriaalia luettua reissussa ollessani, vaikka olivatkin mukana.

Saksan vaikutelmia odotellessa voi lukea vasta kirjoittamani jutun junamatkustamisesta Venäjällä. Se on suomi-venäjä-seuran "Venäjän Viemää" blogissa, jonne myös säännöllisesti kirjoitan.

http://www.venajaseura.com/blogi/matkustusohjeita-venalaiseen-junaan#comment-530


Tässä on lempi-junalauluni. Laulu on venäläisestä animaatiosta, ja tekstit englanniksi. Kaunis teksti kertoo ystävyydestä ja hyvistä hetkistä.