Nyt kun olen käynyt kaikissa
Etelä-Kaukasuksen maissa, on alkanut kiinnostaa, minkälaista on
vuorten pohjoispuolella, Venäjän Kaukasuksella. Suunnistin siis
pienelle reissulle Pohjois-Ossetiaan, Ingusetiaan ja Tsetseniaan.
Siinä kolme ihastuttavaa pientä tasavaltaa vuorten kupeessa.
Matkaa suunnitellessa itseäni
askarrutti kaksi pientä kysymystä, mitkä varmaan kiinnostavat myös
blogin lukijoita.
Kaukasus? Tsetsenia? Eikö siellä ole
vaarallista ja terroristeja?
Ingusian etsittyjä henkilöitä. Ilmoitustaulu raja-asemalla. |
Ei ole. Ei sen vaarallisempaa kuin
muuallakaan venäjällä. Oikeastaan melkeinpä päinvastoin.
Varsinkin Tsetsenia ja Ingusetia tuntuivat olevan niin tiukassa
poliisin ja FSB:n valvonnassa, että turisti lienee paremmassa
turvassa kuin missään muualla Venäjällä. Rikollisia ei ainakaan
tarvitse pelätä. On silti totta että vuorilla piileskelee vielä
kapinallississejä, jotka vastustavat venäjän valtaa alueella.
Tilanne on kuitenkin vakaa enkä näe mitään syytä miksi heistä,
tai edes poliisista olisi vaaraa satunnaiselle turistille.
Onko vaarallista matkustaa naisena ja
yksin?
Ei ole. Paikalliset ihmiset ovat
ystävällisiä ja kohteliaita. Tuntui hyvältä ja turvalliselta
matkustaa. Toki en ollut aina yksin, vaan pääosan ajasta
paikallisten tuttavien seurassa. Sitä suosittelen muillekin
matkustajille. Etenkin vuorille kannattaa/pitää mennä paikallisen
oppaan kanssa, sillä alueella voi olla miinoja ja eksymisen vaara on
myös olemassa Vuoristoon useimmille alueille ulkomaalainen tarvitsee
myös erikoisluvat, ja poliisin tiesuluista pääsee mukavammin
lävitse paikallisten kanssa. Normaali varovaisuus ja terve järki kannattaa pitää mukana, niinkuin missä tahansa.
"Georgian military highway" vuorten ylitse on jo nähtävyys itsessään. Maisemat! |
Sinne ja takaisin
Alueelle pääsemiseen riittää
venäjän viisumi, aivan kuten muihinkin osiin venäjää.
Tbilisistä pääsee venäjän
puoleiselle kaukasukselle hyvin helposti, suoraan Ossetian
pääkaupunkiin Vladikavkaziin bussilla, marshrutkalla tai jaetulla
taksilla. Itse valitsin taksin, sillä en löytänyt bussiyhteyttä
haluammalleni päivälle. Hintaa kertyi n. 30e. Vladikavkazista
eteenpäin kulkevat pikkubussit eteenpäin, ainakin aamuisin,
lyhyemmille väleille koko päivän.
Grozny – Kaukasuksen Dubai
Grozny by night. |
Nykytaiteen galleriassa ja antikafessa oli nuorten tsetseenivalokuvaajien näyttely. Suosittelen paikkaa, pakollinen pysäkki taide- ja kulttuurihipeille Groznyssa. Löytyy osoitteesta Prospekt Putina 20.
Putinin kävelykatu |
Seuraavina päivinä Tsetseniassa
pääsin englannin tunnille, tsetseenihäihin joissa ajettiin rallia
pitkin maakuntaa, näin Grosnyn lähikaupunkeja, upeita maisemia, mutta myös tavallista kaupunkielämää: galleroita, kahviloita, rock-konsertin.
Itse Grozny tuntui yllättävän pieneltä ja tyhjältä. Ihmisiä ei
kaduilla liiku paljon. Mutta keskusta on kaunis moderneine
pilvenpiirtäjineen ja upeine arkkitehtuurisine luomuksineen.
Kaupunki on siisti ja kaunis. Kaikki näyttää uudelta, sillä
kaupunki on rakennettu kokonaan uudestaan vuoden 1999-2009 sodan
jälkeen. Kaupunki on kauttaaltaan koristeltu Putinin ja
Kadyrov-presidenttidynastian kuvilla, ja tämä taitaa olla venäjän
ainoa kaupunki, mistä löytyy Putinin mukaan nimetty katu.
Mielenkiintoista oli myös oppaani kertomukset sodan jälkeisestä
ajasta ja hänen kokemuksistaan humanitaarisesta avustustyöstä
alueella.
Ahmad Kadyrov ja V. Putin. Erottamaton parivaljakko. |
Isänmaallinen klubi "Putin". |
Tämän takia kannattaa tulla. |
Seuraan liittyi yllätten toinen
turisti, Baikalilta saapuva reissaaja Igor. Pohjois-Kaukasus ei ole
mikään turismin ykkösvetonaula, vaikka nähtävää riittää.
Turisteja ainakaan tähän vuodenaikaan ei juurikaan ole. Teimme
yhdessä retken vuoristoseudulle, ajelimme pikkukyliin joissa hän
oli työskennellyt, näimme vanhoja puolustustorneja ja kivitalojen
raunioita, juutuimme ladan kanssa mutaan monta kertaa ja söimme
eväitä huipulla, uskomattomissa maisemissa. Löysimme tiemme kylään
jossa ei ollut yhtään taloa mutta täysin uudet hallintorakennus ja
sairaala, tyhjillään. Myös Stalinin pakkosiirtojen
seurauksena tyhjillään olevat vuoristokylät ja talot kertovat omaa
tarinaansa.
Tapaamanne ihana tsetseeniemäntä
(joka ei osannut kovinkaan paljoa venäjää) kutsui meidät kotiinsa
juomaan teetä. Siinä kylässä oli ehkä kolme taloa. Perhe elää
eläintenhoidosta, köyhästi. Mutta vuorilla asuminen
viehättää monia, siellä ainakin on etäällä virkavallasta.
Ingusetia
Ingusetia on Groznyn tapaan islamilainen tasavalta, joka viime vuosina on rakennettu kokonaan uudelleen. Mielenkiintoinen esimerkki jälleenrakennuksesta on Magas, hallintokaupunki, jossa on leveät kadut ja uututtaan hohtavia ministeriöiden rakennuksia. Kaupunki on pieni ja kaunis, mutta hiljainen, sillä suurin osa tulee Magasiin töihin muualta kylistä, ja työpäivän päätyttyä ajaa takaisin koteihinsa.
Uutukainen moskeija |
Magasin leveitä ja autoita katuja |
Vierailin myös Nazranissa, joka on pieni kaupunki tasavaltojen välitse kulkevan tien varressa. Nazran on Magasia sympaattisempi. Ingusia taitaa olla venäjän pienin tasavalta, halkaisija itä länsi-suunnassa on vain n. 70 km. Virallinen asukasluku on n. 450 000, mutta en usko että alueella asuu niinkään paljon ihmisiä.
Ingusetiasta jatkoimme matkaa yhdessä toisen matkaajan kanssa liftaamalla kohti Vladikavkazia. Kyydin saaminen oli naurettavan helppoa, ja monet paikalliset liikkuvat samalla tavalla. Väittäisin, että liftaaminen alueella on peräti paras tapa liikkua.
Jottei totuus unohtuisi: Ingusetian sotilasleiri. Pelkästään Tsetseniassa venäläisten sotilaiden määrä on n. 10% väkiluvusta. |
Tutun tuntuinen Vladikavkaz
Vladikavkazin kävelykatu МИР, "Rauha" |
Jo menomatkalla Vladikavkaz tuntui yllättävän tutulta. Se on georgialaisen näköinen kaupunki, mutta tuntuu venäjältä. Osseetit ovat kulttuurillisesti hyvin lähellä georgialaisia. Ruoka, perinteet, tanssit ja tavat muistuttavat toisiaan. Venäjän kieli ja venäläiset kauppaketjut saivat olon tuntumaan kotoisalta. Vladikavkaz on kuin mikä tahansa venäläinen kaupunki. Se on säilynyt naapuritasavaltojen kaupunkeja paremmin, ja siellä on ihania vanhoja rakennuksia, neuvostoarkkitehtuuria, viihtyisiä kävelykatuja ja puistoja. Se ei ole yhtä sliipattu kuin naaputasavaltojen pääkaupungit, vaan tuntuu aidommalta, elävältä. Kaduilla kuulee venäjän lisäksi puhuttavan myös osseettia.
Emäntäni Bella, jonka luona yövyin, otti minut mukaansa yliopistolle jossa hän opettaa englantia. Vietin mukavan iltapäivän opiskelijoiden kanssa kaupungin nähtävyyksiin tutustuen. Sain myös pienen alustuksen turkinsukuiseen osseetin kieleen. Suomalaiseen suuhun se tuntui sopivan paljon paremmin kuin georgia, tai tsetseeni, joiden lausuminen tuottaa minulle suuria vaikeuksia.
Ossetialainen piiras punajuurella ja vihreällä sipulilla. Pärjää georgian hatsapurille. |
Iltapäivän vietimme puistossa syöden osseettipiirasta ”saharginiä” ja juoden tummaa osseatilaista olutta. Päivä oli lämmin, kevät on täälläkin! Georgiasta irtaantunut Etelä-Ossetia jäi kiinnostamaan, mutta valitettavasti se jäi tällä reissulla väliin. Jos suunnittelette matkaa sinne, kannattaa huomata, että sinne ja pois pääsee vain venäjän kautta, ja sitä varten on oltava venäjän moninkertaviisumi. Olisin jäänyt pitemmäksikin aikaa, jollei Georgia jo kutsuisi takaisin, ja pian, myös Suomi.
Päällimmäisenä mieleen jäi sydämelliset ihmiset ja upeat vuoristomaisemat. Olen menettänyt sydämeni kaukasuksukselle jo aikoja sitten. Tänne on tultava takaisin. Paljon on vielä nähtävää. Unelmoin jatkavani matkaa joku toinen kerta vielä Dagestaniin, mikä on antropologin paratiisi. Ainakin 40 eri etnistä ryhmää, kukaan ei tiedä kuinka monta kieltä, lisää vuoristokyliä ja omaleimainen kulttuuri. Ja huikaisevan kauniit läntiset pohjois-kaukasuksen tasavallat odottavat vielä seikkalijaa.
Informaatiota matkaajille
Matkustakaa sinne! Näette itse. Informaatiota matkustuksen tueksi on vaikea löytää, etenkin englanniksi. Lonely Planet ja Travelwiki eivät suosittele matkustamista alueelle turvallisuussyistä, eivätkä ne valitettavasti tarjoa paljoa informaatiota. Kannattaa kuitenkin tarkistaa nekin. Ei kannata uskoa kaikkea mitä internetissä lukee, matkailusivustojen informaatio on vanhentunutta ja ylivarovaista. Informaatiota kannattaa etsiä matkablogeista. Niissä on paras informaatio ja todellisia kokemuksia alueesta.
Linkkejä:
TravelWiki: http://wikitravel.org/en/North_Caucasus
Tsetsenian lähihistoria:
Pohjois-Kaukasus venäjäksi:
Oppaita:
KavkazExplorer- matkatoimisto, tarjoaa myös tietoa kaukasuksella matkustamisesta: http://caucasus-explorer.com/caucasus-travel/
Groznyn paras ja ainoa englantia puhuva turistiopas. Hän järjestää lupia vuoristoseudulle ja ekskursioita vuorille ja kyliin, Tsetseniassa ja Ingusetiassa:
nart-orstho [at] yandex.ru
Kirjallisuutta Pohjois-kaukasuksesta:
Anna-Lena Lauren: Vuorilla ei ole herroja – Kaukasiasta ja sen kansoista (Teos / Söderströms, 2009)
Anna Politkovskaja: Politkovskaja oli erityisesti tunnettu Tsetsenia-reportterina ja häneltä löytyy useita Tsetsenian sotaa ja nykytilannetta käsitteleviä teoksia. Suosittelen.