maanantai 14. huhtikuuta 2014

Jännittävä Pohjois-Kaukasus: Tsetsenia, Inguusia, Pohjois-Ossetia

Nyt kun olen käynyt kaikissa Etelä-Kaukasuksen maissa, on alkanut kiinnostaa, minkälaista on vuorten pohjoispuolella, Venäjän Kaukasuksella. Suunnistin siis pienelle reissulle Pohjois-Ossetiaan, Ingusetiaan ja Tsetseniaan. Siinä kolme ihastuttavaa pientä tasavaltaa vuorten kupeessa.

Matkaa suunnitellessa itseäni askarrutti kaksi pientä kysymystä, mitkä varmaan kiinnostavat myös blogin lukijoita.

Kaukasus? Tsetsenia? Eikö siellä ole vaarallista ja terroristeja?

 Ingusian etsittyjä henkilöitä. Ilmoitustaulu raja-asemalla.
Ei ole. Ei sen vaarallisempaa kuin muuallakaan venäjällä. Oikeastaan melkeinpä päinvastoin. Varsinkin Tsetsenia ja Ingusetia tuntuivat olevan niin tiukassa poliisin ja FSB:n valvonnassa, että turisti lienee paremmassa turvassa kuin missään muualla Venäjällä. Rikollisia ei ainakaan tarvitse pelätä. On silti totta että vuorilla piileskelee vielä kapinallississejä, jotka vastustavat venäjän valtaa alueella. Tilanne on kuitenkin vakaa enkä näe mitään syytä miksi heistä, tai edes poliisista olisi vaaraa satunnaiselle turistille.


Onko vaarallista matkustaa naisena ja yksin?

Ei ole. Paikalliset ihmiset ovat ystävällisiä ja kohteliaita. Tuntui hyvältä ja turvalliselta matkustaa. Toki en ollut aina yksin, vaan pääosan ajasta paikallisten tuttavien seurassa. Sitä suosittelen muillekin matkustajille. Etenkin vuorille kannattaa/pitää mennä paikallisen oppaan kanssa, sillä alueella voi olla miinoja ja eksymisen vaara on myös olemassa Vuoristoon useimmille alueille ulkomaalainen tarvitsee myös erikoisluvat, ja poliisin tiesuluista pääsee mukavammin lävitse paikallisten kanssa. Normaali varovaisuus ja terve järki kannattaa pitää mukana, niinkuin missä tahansa.

"Georgian military highway" vuorten ylitse on
jo nähtävyys itsessään. Maisemat!
Sinne ja takaisin

Alueelle pääsemiseen riittää venäjän viisumi, aivan kuten muihinkin osiin venäjää.
Tbilisistä pääsee venäjän puoleiselle kaukasukselle hyvin helposti, suoraan Ossetian pääkaupunkiin Vladikavkaziin bussilla, marshrutkalla tai jaetulla taksilla. Itse valitsin taksin, sillä en löytänyt bussiyhteyttä haluammalleni päivälle. Hintaa kertyi n. 30e. Vladikavkazista eteenpäin kulkevat pikkubussit eteenpäin, ainakin aamuisin, lyhyemmille väleille koko päivän.


Grozny – Kaukasuksen Dubai

Grozny by night. 
 Kiirehdin Vladikavkazista suoraan Tsetsenian pääkaupunkiin Groznyyn, jossa minua oli vastassa paikallinen isäntäni  ystävineen. Sain tutustua hänen perheeseensä, jotka ovat Tsetseniassa asuvia inguuseja. Ihana, sydämmellinen perhe ja lämmin vastaanotto. Tuntui heti siltä, että on tervetullut vieras. Kuten kaikki kaukasian kansat, myös tsetseenit tunnetaan vieraanvaraisuudesta. Söimme yhdessä tsetsenialaista juustolla täytettyä leipää, joka mielestäni on georgialaisen hatsapurin ja arabialaisen lavashin välimuoto. Keskustelut isäntäni perheen ja ystävien kanssa tarjosivat mielenkiintoisen näköalan paikalliseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Itselleni matkustamisessa juuri se on tärkeintä, paikallisiin ihmisiin ja elämään tutustuminen.



Nykytaiteen galleriassa ja antikafessa oli nuorten tsetseenivalokuvaajien näyttely. Suosittelen paikkaa, pakollinen pysäkki taide- ja kulttuurihipeille Groznyssa. Löytyy osoitteesta Prospekt Putina 20.



Putinin kävelykatu
Seuraavina päivinä Tsetseniassa pääsin englannin tunnille, tsetseenihäihin joissa ajettiin rallia pitkin maakuntaa, näin Grosnyn lähikaupunkeja, upeita maisemia, mutta myös tavallista kaupunkielämää: galleroita, kahviloita, rock-konsertin. Itse Grozny tuntui yllättävän pieneltä ja tyhjältä. Ihmisiä ei kaduilla liiku paljon. Mutta keskusta on kaunis moderneine pilvenpiirtäjineen ja upeine arkkitehtuurisine luomuksineen. Kaupunki on siisti ja kaunis. Kaikki näyttää uudelta, sillä kaupunki on rakennettu kokonaan uudestaan vuoden 1999-2009 sodan jälkeen. Kaupunki on kauttaaltaan koristeltu Putinin ja Kadyrov-presidenttidynastian kuvilla, ja tämä taitaa olla venäjän ainoa kaupunki, mistä löytyy Putinin mukaan nimetty katu. Mielenkiintoista oli myös oppaani kertomukset sodan jälkeisestä ajasta ja hänen kokemuksistaan humanitaarisesta avustustyöstä alueella.

 Ahmad Kadyrov ja V. Putin. Erottamaton parivaljakko.
Isänmaallinen klubi "Putin". 
Tämän takia kannattaa tulla.
Seuraan liittyi yllätten toinen turisti, Baikalilta saapuva reissaaja Igor. Pohjois-Kaukasus ei ole mikään turismin ykkösvetonaula, vaikka nähtävää riittää. Turisteja ainakaan tähän vuodenaikaan ei juurikaan ole. Teimme yhdessä retken vuoristoseudulle, ajelimme pikkukyliin joissa hän oli työskennellyt, näimme vanhoja puolustustorneja ja kivitalojen raunioita, juutuimme ladan kanssa mutaan monta kertaa ja söimme eväitä huipulla, uskomattomissa maisemissa. Löysimme tiemme kylään jossa ei ollut yhtään taloa mutta täysin uudet hallintorakennus ja sairaala, tyhjillään. Myös Stalinin pakkosiirtojen seurauksena tyhjillään  olevat vuoristokylät ja talot kertovat omaa tarinaansa.


Tapaamanne ihana tsetseeniemäntä (joka ei osannut kovinkaan paljoa venäjää) kutsui meidät kotiinsa juomaan teetä. Siinä kylässä oli ehkä kolme taloa. Perhe elää eläintenhoidosta, köyhästi. Mutta vuorilla asuminen viehättää monia, siellä ainakin on etäällä virkavallasta. 

Ingusetia

Ingusetia on Groznyn tapaan islamilainen tasavalta, joka viime vuosina on rakennettu kokonaan uudelleen. Mielenkiintoinen esimerkki jälleenrakennuksesta on Magas, hallintokaupunki, jossa on leveät kadut ja uututtaan hohtavia ministeriöiden rakennuksia. Kaupunki on pieni ja kaunis, mutta hiljainen, sillä suurin osa tulee Magasiin töihin muualta kylistä, ja työpäivän päätyttyä ajaa takaisin koteihinsa.

Uutukainen moskeija
Magasin leveitä ja autoita katuja
Vierailin myös Nazranissa, joka on pieni kaupunki tasavaltojen välitse kulkevan tien varressa. Nazran on Magasia sympaattisempi. Ingusia taitaa olla venäjän pienin tasavalta, halkaisija itä länsi-suunnassa on vain n. 70 km. Virallinen asukasluku on n. 450 000, mutta en usko että alueella asuu niinkään paljon ihmisiä.

Ingusetiasta jatkoimme matkaa yhdessä toisen matkaajan kanssa liftaamalla kohti Vladikavkazia. Kyydin saaminen oli naurettavan helppoa, ja monet paikalliset liikkuvat samalla tavalla. Väittäisin, että liftaaminen alueella on peräti paras tapa liikkua.

Jottei totuus unohtuisi: Ingusetian sotilasleiri. Pelkästään Tsetseniassa venäläisten sotilaiden määrä on n. 10% väkiluvusta.


Tutun tuntuinen Vladikavkaz

Vladikavkazin kävelykatu МИР, "Rauha"
Jo menomatkalla Vladikavkaz tuntui yllättävän tutulta. Se on georgialaisen näköinen kaupunki, mutta tuntuu venäjältä. Osseetit ovat kulttuurillisesti hyvin lähellä georgialaisia. Ruoka, perinteet, tanssit ja tavat muistuttavat toisiaan. Venäjän kieli ja venäläiset kauppaketjut saivat olon tuntumaan kotoisalta. Vladikavkaz on kuin mikä tahansa venäläinen kaupunki. Se on säilynyt naapuritasavaltojen kaupunkeja paremmin, ja siellä on ihania vanhoja rakennuksia, neuvostoarkkitehtuuria, viihtyisiä kävelykatuja ja puistoja. Se ei ole yhtä sliipattu kuin naaputasavaltojen pääkaupungit, vaan tuntuu aidommalta, elävältä. Kaduilla kuulee venäjän lisäksi puhuttavan myös osseettia.

Emäntäni Bella, jonka luona yövyin, otti minut mukaansa yliopistolle jossa hän opettaa englantia. Vietin mukavan iltapäivän opiskelijoiden kanssa kaupungin nähtävyyksiin tutustuen. Sain myös pienen alustuksen turkinsukuiseen osseetin kieleen. Suomalaiseen suuhun se tuntui sopivan paljon paremmin kuin georgia, tai tsetseeni, joiden lausuminen tuottaa minulle suuria vaikeuksia.

Ossetialainen piiras punajuurella ja vihreällä sipulilla.
Pärjää georgian hatsapurille.
Iltapäivän vietimme puistossa syöden osseettipiirasta ”saharginiä” ja juoden tummaa osseatilaista olutta. Päivä oli lämmin, kevät on täälläkin! Georgiasta irtaantunut Etelä-Ossetia jäi kiinnostamaan, mutta valitettavasti se jäi tällä reissulla väliin. Jos suunnittelette matkaa sinne, kannattaa huomata, että sinne ja pois pääsee vain venäjän kautta, ja sitä varten on oltava venäjän moninkertaviisumi. Olisin jäänyt pitemmäksikin aikaa, jollei Georgia jo kutsuisi takaisin, ja pian, myös Suomi. 


Päällimmäisenä mieleen jäi sydämelliset ihmiset ja upeat vuoristomaisemat. Olen menettänyt sydämeni kaukasuksukselle jo aikoja sitten. Tänne on tultava takaisin. Paljon on vielä nähtävää. Unelmoin jatkavani matkaa joku toinen kerta vielä Dagestaniin, mikä on antropologin paratiisi. Ainakin 40 eri etnistä ryhmää, kukaan ei tiedä kuinka monta kieltä, lisää vuoristokyliä ja omaleimainen kulttuuri. Ja huikaisevan kauniit läntiset pohjois-kaukasuksen tasavallat odottavat vielä seikkalijaa. 



Informaatiota matkaajille

Matkustakaa sinne! Näette itse. Informaatiota matkustuksen tueksi on vaikea löytää, etenkin englanniksi. Lonely Planet ja Travelwiki eivät suosittele matkustamista alueelle turvallisuussyistä, eivätkä ne valitettavasti tarjoa paljoa informaatiota. Kannattaa kuitenkin tarkistaa nekin. Ei kannata uskoa kaikkea mitä internetissä lukee, matkailusivustojen informaatio on vanhentunutta ja ylivarovaista. Informaatiota kannattaa etsiä matkablogeista. Niissä on paras informaatio ja todellisia kokemuksia alueesta.

Linkkejä:
Tsetsenian lähihistoria:

Pohjois-Kaukasus venäjäksi:

Oppaita:
KavkazExplorer- matkatoimisto, tarjoaa myös tietoa kaukasuksella matkustamisesta: http://caucasus-explorer.com/caucasus-travel/

Groznyn paras ja ainoa englantia puhuva turistiopas. Hän järjestää lupia vuoristoseudulle ja ekskursioita vuorille ja kyliin, Tsetseniassa ja Ingusetiassa: 
nart-orstho [at] yandex.ru

Kirjallisuutta Pohjois-kaukasuksesta:  
Anna-Lena Lauren: Vuorilla ei ole herroja – Kaukasiasta ja sen kansoista (Teos / Söderströms, 2009)

Anna Politkovskaja: Politkovskaja oli erityisesti tunnettu Tsetsenia-reportterina ja häneltä löytyy useita Tsetsenian sotaa ja nykytilannetta käsitteleviä teoksia. Suosittelen.



perjantai 11. huhtikuuta 2014

Maljojen Nostelua - Gaumarzos!



Joku näkyy kirjoittaneen georgialaisten juomatavoista Suomi-venäjä-seuran blogiin. Gaumarzos!

http://www.venajaseura.com/blogi/maljojen-nostelua-gaumarzos


Niko Piromamin maalauksessakin on "supra", georgialainen juhla.