Hulppeita maisemia, erämaan ihmeitä ja pikkukyliä

Keskiviikkona 3.7 alkoi 31 tunnin junassa saunominen kohti määränpäätä. Lämpötila ulkona oli päivisin 25-35 asteen tietämillä, eikä junassa ainakaan yhtään vähempää. Lämpöaalto ei ota hellittääkseen. Täällä sää on kuin Turkissa. Varmasti kuumempikin, kun eletään mannerilmastoa. Tämä ei ole täälläkään normaalia, vaan ilmasto on sekaisin. Viime vuonna kuumuus aiheutti valtavia metsäpaloja, joista tuleva savu haittasi kaupunkilaisia. Me näimme tv:stä uutiset Moskovasta, mutta sama tapahtui täällä. 

 Uralvuoret puolestaan eivät ole kaukana, mutta niitä ei silti näy. Pääkaupungin vierellä virtaa joki, Sisola. Sitä ei voi purjehtia, vaan pikemmin se on kahluukelpoinen. Kävin siinä jo uimassa, ja tosi on. Joen lisäksi täällä on metsää, loputtomasti. Euroopan suurin aarniometsäaluen sijaitsee juuri täällä. Täällä on metsää, jossa ei ole minkääнlaisia polkuja, missä ihminen ei ole koskaan käynyt. Metsää, jota ei ole koskaan hakattu. Siellä asuu vain metsän petoja, jotka eivät ole koskaan nähneet ihmistä. Talvisin, kun on oikein kylmä (jopa -40 c), sudet ja karhut tulevat kyliin ja kaupunkiin etsimään ruokaa. Jopa pääkaupunkiin. Se loputon metsä alkaa aivan kaupungin laidalta. Sen voi nähdä korkealta. ja sitten on tietenkin teitä, joita ei voi ajaa autolla. Kyliä, joihin pääsee vain vesireittiä pitkin. Mutta on myös hyviä teitä, uusia taloja ikivanhojen seassa, uusia autoja joilla ajaa huonoja teitä. Kaunista, sitä on täällä kaikkialla. Oikeastaan, täällä on hyvin samankaltaista kuin suomessa, ehkä siksi tästä pidänkin.

Luonnon suurimmat ongelmat (avohakkuiden lisäksi) näyttää olevan vahingolliset tulokaslajit. Minulta on jo monta kertaa kysytty, onko meilläkin koloradonkuoriaista joka syö perunaa. Se rantautui tänne muuta vuosi sitten ja leviää kovaa vauhtia. Samoin lupiini, ja ehkä viheliäisin kaikista - jättiputki. Se kuulemma tuotiin tänne alunperin lehmien ruoaksi. Nyt sitä kasvaa kaikkialla, se leviää niityille ja pelloille eikä sille voida mitään. Lehmät eivät joko suostu syömään sitä tai maidosta tulee hapanta- näin minulle kerrottiin. Lisäksi se on vaarallinen ihmiselle, aiheuttaa palovammoja. Surullinen juttu.

Pidän tästä paikasta. Luonto on huikean kaunista, on kukkuloita, niillä kirkkoja ja luostareita, kiemurteleva joki, pieniä kyliä ja vihreää. Myös pääkaupunki, Syktyvkar on mukava. Joku voisi sanoa että tyypillinen venäläinen kaupunki. Ehkä... Minusta ei. Verrattuna muihin venäläisiin kaupunkeihin jotka tunnen, pitää silmään se että, kaupunki on vihreä ja keskimääräistä neuvostokaupunkia siistimpi, persoonallisempi ja kauniimpi. Ihmiset hymyilevät, pukeutuvat järkevästi ja autot ajavat rauhallisesti ja antavat jalankulkijalle tietä. Tämä on pieni kaupunki, 235 000 asukasta. Ja pohjoinen kaupunki. Se näkyy ihmisistä. he ovat rauhallisia. Välillä melkein unohdan että olen venäjäjällä. Vai onko vain niin että Arkangeli, mihin olen tottunut vietettyäni 

siellä 4 kuukautta, onkin Venäjän Kemi?

Olen saanut tutustua etelä-Komiin. Pääkaupunkiin Syktyvkariin, ja sen eteläpuolisiin kyliin: Vilgort, Pasxa, Visinga, Yb,  Kuratova ja Objatshevo. Kaikki kolmen tunnin ajomatkan päässä pääkaupungista. Haluaisin pohjoiseen, Izman alueelle, mutta yhtäkkiä tajusin kuinka suuri alue tämä on. Junalla sinne on 22 tunnin matka. Yhtä pitkä kuin Moskovaan. 

Päivän kappale "Tie aurinkoon" Волшебники Двора  - Дорога к солнцу.