Me radeita komi mu – Minä rakastan kominmaata

Aika heittää hyvästit Komille. Neljän ja puolen viikon aikana olen saanut nähdä ja kokea kaikenlaista: pikkukyliä, venäläisiä datshoja, huonoja (ja vähän hyviäkin) teitä, luonnonkauneutta, pääkaupungin vilinää, olen tutustunut upeisiin ihmisiin, nähnyt venäläistä ja komilaista elämää, oppinut vähän komin kieltä, ja saanut ystäviä – sekä tehnyt sen mitä tulin tekemään eli keräämään materiaalia graduun. Materiaalia kyllä on tarpeeksi vaikka kuinka moneen opinnäytetyöhön....

Ja niinkuin aina, nälkä kasvaa syödessä ja tuntuu että kaikkea ei ole vielä nähty. Taidan tulla takaisin vielä joskus. Tapaamaan ystäviä, kokemaan kansanjuhlia ja... valloittamaan Uralin. Seuraava haave on Komin ihme, Uralvuorilla sijaitseva luonnonnähtävyys: Man-Pupu-Nyer (Махь-Пупу-нёр). Ja haluan nähdä ikimetsän, jota täällä riittää: metsän, jota ei ole koskaan hakattu, joka vilisee susia ja karhuja ja ties mitä olentoja. Voitte olla varmoja, palaan vielä. Sellaisen jäljen tämä maa ihmiseen jättää.

Mutta nyt on mukava palata kotiin. Ehkä tiedätte tunteen kun jännityksestä ja eksotiikasta on saanut tarpeekseen ja kaipaa kotiin missä on tuttua ja tavallista ja normaalisti toimivia asioita: tiskiharjoja, käytännöllisiä lakanoita, hiljaisia ihmisiä junassa eikä kukaan halua tutustua – ja mikä tärkeintä, palata kotiin missä kohdellaan kuin normaalia ihmistä – ilman jännittävää ulkomaaneksotiikkaa, ilman vieraita tapoja, ilman erityiskohtelua, ilman mitään kummallisuuksia. Paikkaan missä ymmärtää mitä ihmiset sanovat - ja mitä tarkoittavat. Venäjälläkin tunnetaan sanonta - "Oma maa mansikka, muu maa mustikka"- "У гостях хорошо, а дома луче" eli vieraisilla hyvä, vaan kotona parempi.

Samoin jää blogi tauolle... aina seuraavaan matkaan saakka. Joka on aivan pian. Lokakuussa kirjoitan sitten terveisiä Georgiasta.

завалинка, завалинка... Zavalinka-festivaaleilla

31.8. 2013 (5.-7.7.2013)

Zavalinka, zavalinka...

Zavalinka-festivaali oli päällimmäinen syy miksi ylipäätään tulin tänne maanääriin. Se oli se, mitä näin ensimmäisenä, ja mistä päädyin kirjoittamaan viimeisenä. Aika hassua, mutta voin syyttää siitä sitä, että ensimmäinen viikko täällä on ollut hyvin kiireinen. Ja sen jälkeen on tullut kaikkea uutta, koko kuukausi on ollut yhtä hulinaa.

Mutta mikä Zavalinka? Se on eräs venäläinen kansanlaulu, ja Syktyvkarin naapurikunnassa, Vilgortissa vuosittain järjestettävä kansanlaulun- ja tanssin festivaali ja kilpailu. Tämä vuosi oli jo kymmenes, eli kyseessä on juhlavuosi. Zavalinkaan saapuvat eri puolilta venäjää, ja joskus ulkomailta saakka (mm. suomesta) lauluyhtyeet ottamaan mittaa toisitaan ja viettämään upeita hetkiä yhdessä. Tänä vuonna kilpailijaryhmiä oli 31, ja siihen vielä paikalliset esiintyjäryhmät päälle. Se tarkoittaa satoja ja satoja tanssijoita, laulajia ja soittajia kansallispuvuissa. Kaunista! Osallistuvaa havainnointia harjoittanut antropologi päätti lisätä oman osallistumisensa astetta pukemalla päälleen festivaalin ajaksi suomalaisen kansallispuvun. 30 asteen helteen huomioon ottaen se oli mielestäni aika hyvin tehty.

Kilpailun voitti tänä vuonna ”Vepsi narodnii hor” -eli Vepsän kansankuoro Karjalasta. Minulla oli ilo saapua heidän kanssaan samalla junalla Pietarista, ja kuulla jo ennakkoon kappaleet. Iloiset vepsäläiset mm. ilahduttivat ihmisiä esiintymällä spontaanisti rautatieasemilla matkan varrella.

Sunnuntaina 7.7 venäjällä vietettiin Ivana Kupalaa – eli juhannusta. Kaksi viikkoa myöhemmin kuin suomessa. Myös juhannusjuhla kuului festivaalin ohjelmistoon. Pääsin viettämään sitä kaikkine tärkeine rituaaleineen joita oli päivänkakkaraseppeleen tekeminen, heinäsuovassa valokuvaaminen, nauhojen solmiminen heinäukkoon - ja tietenkin uiminen.

Tässä joukko tekohymyisiä venäläisiä lapsia esittää juhannusaiheisen (oikiasti hyvän) laulun jota soitettiin kokoajan joka paikassa: Волшебники двора- иван купала. Miksi tämä tuo mieleeni K-pop-yhtyeet...

Kaukana maaseudulla Izmassa

30.7.2013

En siis saanut vielä Komista tarpeekseni, vaan päätin jäädä vielä 10 päiväksi. Olin nähnyt elämää pääkaupungissa ja etelä-komin pikkukyliä , nyt oli siis aika suunnistaa pohjoiseen. Otin tuttavien neuvosta vaarin ja suunnistin Izmaan (Ижма), siellä siellä saattoi nähdä menneeseen aikaan jääneitä alkuperäisiä komikyliä ja omaleimaista poronhoitajakomien kulttuuria. Sinne siis.

Syktyvkarista 12 tuntia junalla Irajoliin, ja sieltä vielä pari tuntia bussimatkaa pitkin uutta, mutta epätasaista tietä pitkin saavuin Izman piirin pikkukylään Sisjabiin. Maisema näytti tutulta, kuin matkalla Oulusta Kuusamoon. Sisjabissa olin sopinut majoituksesta Zinaida Vokujeva-nimisen naisen kanssa joka pyörittää pientä matkailubisnestä. Majoittaa turisteja järjestää ohjelmaa. Minä asun yli 100 vuotiaassa kauppiaan talossa jossa nyt toimii museo ja majoitushuoneita. Täällä ei ole muita turisteja, asun kahdestaan kotihiiren kanssa.

Porot ja poromiehet ovat kesäisin tundralla kaukana pohjoisessa, joten niitä en nähnyt. Porot viedään laiduntamaan aina jäämeren rantaan, Nenetsiaan saakka. Porojen sijaan kylä on täynnä hevosia, joka on yleisin kulkuväline ja kuormajuhta, sekä vapaana juoksentelevia lehmiä ja koiria. Aitoja, veräjiä, harmaita vanhoja puutaloja, kaivoja, kasvimaita, pikkusaunoja, perunapenkkejä, lehmänläjiä ja mutaisia pikkuteitä. Tämä on kuin suuri ulkoilmamuseo. Kaikki puhuvat keskenään komia. Edempiin kyliin ei mene kesäisin edes tietä, vaan niihin on kuljettava veneellä tai talvella jäätä pitkin. Kaikki kylät ovat joen varrella, joka on aina ollut tärkein kulkutie ja elämän lähde.

Aikaa olen viettänyt Ismassa museossa pelaten luu-shakia ja kuljeskellen Isman ja Sisjabin kaduilla kirjoitellen ja piirtäen. Tein myös kävelyretken kaikkien Izman pohjoispuolen komikylien lävitse. Sisjab, Bakur, Mohtsa ja Gam. Kauniita maisemia, vanhoja taloja, lehmiä ja hevosia. On ihanaa vain laittaa maate niityreunalle ja katsoa hevosten laiduntamista, nauttia auringosta ja hiljaisuudesta. Siitä, ettei tarvitse tehdä mitään. Tai taivaltaa matkaa kahlaten joen sivuhaaraa pitkin. Ihailla korkeita rinteitä minkä huipulla seisovat kylät ja loputonta jokivarren tasankomaata missä eläimet laiduntavat.

Ruoka koostuu paikallisista kasvimaan tuotteista. Perunoista ja poronlihasta. Olen syönyt poronlihaa sellaisenaan suoraan selkärangasta järsittynä, poron sydämestä tehtyjä kotletteja, poronlihalientä, ja selkäydintä.

Viimeisenä päivänä kylissä vietettiin poronhoitajien ja kotatyöntekijöiden juhlaa. Poronhoitajat juhlivat keskenään kaukana tundralla, mutta ammatista jo eläköityneet juhlivat kylässä. Sain osallistua heidän juhlaansa, ja se oli todella mukava kokemus. Komilauluja ja runoja, yhteislaulua, ruokaa ja maljojen nostelua.

g

Tulishow ja pyöräilijöiden yö Ybissä

                         

Olen saanut reissunpäällä tutustua kaikenlaisiin mahtaviin tyyppeihin. Muunmuassa porukkaan, joka tekee tulitaidetta Syktyvkarissa. Ryhmän nimi on  Power of Fire, ryhmä joka koostuu tanssijoista ja akrobaateista. Porukka on muutes sama, johon Ville Haapasalo törmäsi sarjassaan ”Suomalais-ugrilaiset 30 päivässä”.

Pääsin seuraamaan heidän esitystään lähellä Syktyvkaria, Ybin kylässä, jossa on Suomalais-Ugrilainen Etnopark. Se on kulttuurikeskus ja turistihoukutin, jossa tällä kertaa oli tapahtuma nimeltä ”Pyöräilijoiden yö”. Pöyräilijät polkivat paikalle kaupungista 60 kilometriä ja paikalla oli kaikenlaista ohjelmaa diskosta alkaen ja teltta-alue yöpymistä varten. Siellä mekin esityksen jälkeen paistoimme lihavartaita nuotiolla ja nukuimme teltassa. Voin aivan rehellisesti sanoa, että kyseessä on paras tulitaideryhmä jonka olen nähnyt, ja olen kuitnekin nähnyt aika monta. Mutta ei mikään ihme, he ovat voittaneet tännä vuonna nuorten esiintyjien kilpailun Moskovassa. Ensimmäisen sijan.

Laittaisin ehdottomasti tähän nyt videon jos sen lähettäminen vain onnistuisi.... Pitänee yrittää myöhemmin uudelleen.

Syktyvkarin nähtävyyksiä

Koska pääosan ajastani olen viettänyt Komin tasavallan pääkaupungissa, Syktyvkarissa (Сыктывкар), lienee paikallaan kertoa jotain paikallisista nähtävyyksistä. Lista perustuu pääosin siihen, mitä paikalliset ystävät ovat halunneet minulle näyttää ja mikä omasta mielestäni on mainitsemisen arvoista. Erikoisia nähtävyyksiä Syktyvkarissa on rehellisesti sanottuna hyvin vähän, eikä nähtävyyksien perässä kaupunkiin kannata tulla. Turistille suosittelen kaupungin lukuisia musoita (ainakin etnografista, historiallista ja kirjallisuusmuseoita, mutta ei niistä tässä sen enempää). Näiden lisäksi kaupungista löytyy sotamuistomerkkejä ja ilahduttavan runsaasti paikallisten kulttuurin merkkihenkilöiden patsaita. Tässä kuitenkin tärkeimmät nähtävyydet. Voihan olla, että joku blogin lukioista vielä matkustaa Komin tasavallan pääkaupunkiin ja hänelle on tästä listasta hyötyä.

1. Metsästäjä-Lenin

Lenin kuuluu jokaisen venäläisen kaupungin päänähtävyyksiin. Harvassa on se paikka, missä Leninin patsasta ei ole, mutta täällä se on vieläpä hyvästä syystä. Leninin päätöksellä myös Komit saivat itsenäisyytensä. Patsaissa on havaittavissa kuitenkin viehättävää paikallisväriä. Esimerkiksi Syktyvkarin Leninistä paikalliset vitsailevat, että hänellä on reppu selässä, aivan kuin olisi lähdössä metsälle. Lenin sijaitsee Tapaninaukion laidalla. Aukiolla voi bongata sen laidan virastoissa työskenteleviä virkamiehiä, ja etenkin iltaisin nuoria pyöräilijöitä, frisbiinheittäjiä tai hyppykenkäharrastajia.

2. Ikuisen tulen aukion pummit.

Ikuisen tulen aukiolla nimensä mukaisesti loistaa ikuinen tuli II Maailmansodassa kuolleiden sotilaiden muistoksi. Jokaisen nimi on ikuistettu metallilaattaan, eikä nimiä ole valitettavasti aivan vähän. Suurimmista sankareista on myös muotokuvalaatta. Aukiolla hengailee paikallisia juoppoja, joista taiteellisin esittää kaikille aukiolla vieraileville hääseurueille iloisen häälaulun kitaralla säestäen.

3. Kirjain ”Ö”

Suomalaista turistia ilahduttaa kirjain Ö:n patsas Komikulttuurikeskuksen edestalla. Ö-kirjain on komin kieltä edustava sumboli, sillä sitä ei esiinny venäjässä. Ö-eroaa suomalaisesta kuitenkin siinä, että se lausutaan kuin ”uu”, pitäen suuta ”e”:n asennossa.

4. Suihkulähdeaukio ooppera- ja balettiteatterin edessä

Suihkulähdeaukio on oikeasti hyvin kaunis paikka, ja se toimii kaupunkilaisten kohtaus- ja istuskelupaikkana. Aukiolla voi bongailla perjantaisin hääseurueita ja hellepäivänä suihkulähteissä uivia kaupunkilaisia.

5. Näköalapaikat

Kaupunki kannattaa ehdottomasta tarkastaa myös yläilmoista käsin. Helpoiten saavutettava näköalapaikka lienee viehettävä posliininukein sisustettu kahvila Ekler-, joka sijaitsee korkeimman tornitalon ylimmässä kerroksessa. Muita kokeilemisen arvoisia paikkoja voi olla babtistien (keskeneräisen) kirkon kellotorni, tai minkä tahansa korkean talon katto, jos onnistuu sellaiselle pääsemään paikallisten ystävien kautta.

6. Syktyvjoen rantapuisto

Joen ranta ja rantakatu on kaikkien venäläisten kaupunkien nähtävyyksiä. Kaupunki on syntynyt joen varelle, ja joet ovat koko Komin tasavallan elinehto ja kaunistus. Valitettavasti joki mataloituu koko ajan, ja nykyään enää harvoin siinä ui laivoja kuten ennen. Rantapuisto on kaupunkilaisten suosima kävelypaikka, ja näkymä joelle on hyvä.

7. Kaupungin laidan komikylien vanhat puutalot

Vanhoja puutaloja kaupungissa on vielä toistaiseksi, vaikka trendi lienee niinden vähentäminen uusien kerrostalojen tieltä. Kauneimpia voinee ihastella ”pariisiksi” nimetyllä aluella kaupungin kupeessa. Aluen on saanut nimensä Napoleonin sotaretken aikana sitä asuttaneiden ranskalaisten sotavankien mukaan. Alueelle nousee myös kaupungin kerman uusia tiililinnoja.

8. Macdonald's

Niin, Amerikkalainen pikaruokalajätti on saanut ulotettua kouransa tännekin. Mäkkäri on avattu muutama kuukausi sitten, ja jakaa voimakkaasti mielipiteitä. Toiset - etenkin nuoret rakastavat - ja toiset- etenkin nuorten vanhemmat paheksuvat voimakkaasti. Vanhemmat ovat huolissaan nuorten terveydestä- ja pikaruoan edustamista amerikkalaisista arvoista. Mikä tärkeintä, jokaisella on asiasta voimakas mielipide. 

9.Lentokenttä

Mikä lentokentästä tekee näkemisen arvoisen, on se, että se sijaitsee aivan kaupungin keskustan tuntumassa. Tärkein lähteeni, Jussi Konttisen Sankarimatkailijan Komi (Like 2009), väittää sen olevan maailman ainoa keskustassa sijaitseva lentokenttä. Venäläinen ystävä tietää paremmmin – Maailmassa on toinenkin kaupunki, missä lentokenttä on sijoitettu näin käytännöllisesti. Se on tietenkin myös venäjällä. Erikoista kyllä, itse en neljän viikon oleskelun aikana kertaakaan edes kuullut lentokoneiden mölyä, vaikka koneita nousee ja laskee useita päivässä. Lentokentän alueen asukkaat voivat olla eri mieltä.