Piilopaikka maailman laidalla: Seikkailijatar orientissa

Tunnelma täällä on kuin 1800-luvun seikkailuromaanissa. Kajsa Khristina von Wiede seikkailee orientissa, Azerbaizanissa, maassa lännen ja idän rajalla, aassa jota kutsutaan tulen maaksi. Hän on tarkastanut paikallisen maataloustuotannon tilan mehu- ja viinivalmistamossa, tavannut kaupungin ainoan maanmiehen, matkustanut halki aavikon ja nähnyt öljynporaustornit, lampaat ja kamelit, muinaiset kalliopiirrokset ja palavan vuoren. Sekä tietysti nauttinut mitä loisteliaampia kestityksiä korkealla vuoristossa, meren rannalla, loistohotellissa ja paikallisessa katukeittiössä. Hän on kokeillut myös kylpylän dekadentteja nautintoja sekä seurueineen juonut janoonsa eräänkin ravintolan kaikki vesi- ja liuotinainevarannot. Hän on kerännyt simpukoita meren rannalta, tinkinyt mattokaupoissa ja suunnitelee rahtaavansa kotiin suuren määrän eksoottisia mausteita ja herkkuja.

Hän majoittuu viehättävässä vanhan kaupungin hotellissa, jossa on pieni romanttinen rautakaideparveke. Ja ylimmästä kerroksesta näkee koko kaupungin, sen vanhan osan kapeat kujat ja korkeina kohoavat minareetit, sotkuiset takapihat. Ja ulkokaupungin kirkkaasti valaistut palatsit, mutkittelevat autojonot ja välkkyvät pilvenpiirtäjät. Kaikki on joko todella pientä tai jättimäistä. Mitään normaalikokoista, tavanomaista tai vaatimatonta ei täällä ole.

Ei ole enää pitkä aika päivän ensimmäiseen minareettikutsuun joka herättää kaupungin. Sitä ennen on nukuttava. Mutta ajatukset ovat liiaksi rakkausromaanissa joka sijoittuu tähän kaupunkiin. Tarina on tuttu. On kaksi nuorta rakastavaista, mutta heidät erottaa toisistaan heidän syntyperänsä. Loppu on, tietysti, traaginen ja onneton.