Tänään on ollut asiapäivä. Takana päin ovat vierailu öljy-yhtiö State Oil Company of Azerbaijan Republic) (olipa muuten korea pytinki), tapaaminen kansalaisjärjestö TEASin (The European Azerbaijan Society) kanssa ja OSCE-meetinki (Organization for Security and Co-operation in Europe). TEASin tapaaminen oli fiinissä 5 tähden hotellissa, ja meitä videokuvattiin koko tapaamisen ajan. Siellä puhui historian professori Vuoristo-Karabahin kriisin historiallisesta taustasta. Koko yhdistyksen päällimäinen agenda näyttää olevan Armenian itselleen valloittaman kriisialueen takaisin saaminen diplomaattisin keinoin. Aihe on Azerbaizanille henkisesti sama kuin suomalasille kysymys Karjalasta. Tilanteen tausta vain on vielä paljon monimutkaisempi. Rahaa tällä järjestöllä ainakin näyttää olevan, taitaa maan rikkain osa antaa tukea toimintaan sen verran, että on vara tarjota ulkomaalaisille opiskelijaryhmille leivoksia ja maaseutumatkoja. Kyllä, TEAS halusi kustantaa meille retken maaseudulle.
Tänään näin muutakin kuin kaupungin siloteltua pintakuvaa. Epäilyttävältä sivukadulta löytyi salainen viktoriaaninen kylpylä. Katu muistutti minua pahimmista seuduista mitä olen venäjällä nähnyt, mutta kylpylä oli pittoreskilla tavalla viehättävä. Vaati hieman vaivaa löytää sellainen kylpylä, minne naisetkin päästetään sisään. Vaikka maassa noudetaan vapaamielistä islamin suuntausta, ei täälläkään ihan niin vapaamielisiä olla että miehet ja naiset voisivat kylpeä toistensa nähden. Matkakaverit kertoivat jo kauhutarinoita georgialaisista ja venäläisistä kylpylöistä, missä kylvyn ja saunan lisäksi saa pahoinpitelyn ja ihon raastamisen. Onkohan haaveeni rentouttavasta ylellisyyskokemuksesta sittenkin vähän kaukaa haettu? Mutta en anna sen lannistaa, sillä ikivanhaan kylpylään on päästävä. Ajatus lämpimästä ammeesta, saunasta ja teesalongista on liian houkuttava. Olen ottanut kylpylään pääsyn matkani tärkeimmäksi tavoitteeksi, joten noin vähästä en lannistu.
Tämä taitaa olla maailman turvallisin miljoonakaupunki. Täällä voi todella kulkea kaupungin hämärimmillä kujilla yksin tarvitsematta peljätä yhtään mitään. Tavallaan se on melkein outoa. Rikollisuutta ei kuulemma juurikaan ole. Juopuneita ihmisiä tai kodittomia ei näy. Poliiseja ja vartioita puolestaan on runsaasti. Sehän on tietenkin hyvä. Mutta joku mättää. Ongelmia ja köyhyyttä täällä kyllä on kuten muuallakin, ne vain ovat piilossa. Vastakkain ovat luksus-Baku neonvaloineen, ja köyhä, sähkötön maaseutu. Huomenna siis katsotaan, miltä kaupungin ulkopuolella näyttää.
Ostoskadulla. Edustettuina ovat kaikki mahdolliset ja mahdottomat luksusketjut. Jollakin täällä on niihin varaa.
Tänään näin muutakin kuin kaupungin siloteltua pintakuvaa. Epäilyttävältä sivukadulta löytyi salainen viktoriaaninen kylpylä. Katu muistutti minua pahimmista seuduista mitä olen venäjällä nähnyt, mutta kylpylä oli pittoreskilla tavalla viehättävä. Vaati hieman vaivaa löytää sellainen kylpylä, minne naisetkin päästetään sisään. Vaikka maassa noudetaan vapaamielistä islamin suuntausta, ei täälläkään ihan niin vapaamielisiä olla että miehet ja naiset voisivat kylpeä toistensa nähden. Matkakaverit kertoivat jo kauhutarinoita georgialaisista ja venäläisistä kylpylöistä, missä kylvyn ja saunan lisäksi saa pahoinpitelyn ja ihon raastamisen. Onkohan haaveeni rentouttavasta ylellisyyskokemuksesta sittenkin vähän kaukaa haettu? Mutta en anna sen lannistaa, sillä ikivanhaan kylpylään on päästävä. Ajatus lämpimästä ammeesta, saunasta ja teesalongista on liian houkuttava. Olen ottanut kylpylään pääsyn matkani tärkeimmäksi tavoitteeksi, joten noin vähästä en lannistu.
Tämä taitaa olla maailman turvallisin miljoonakaupunki. Täällä voi todella kulkea kaupungin hämärimmillä kujilla yksin tarvitsematta peljätä yhtään mitään. Tavallaan se on melkein outoa. Rikollisuutta ei kuulemma juurikaan ole. Juopuneita ihmisiä tai kodittomia ei näy. Poliiseja ja vartioita puolestaan on runsaasti. Sehän on tietenkin hyvä. Mutta joku mättää. Ongelmia ja köyhyyttä täällä kyllä on kuten muuallakin, ne vain ovat piilossa. Vastakkain ovat luksus-Baku neonvaloineen, ja köyhä, sähkötön maaseutu. Huomenna siis katsotaan, miltä kaupungin ulkopuolella näyttää.
Marmorisessa alikulkutunnelissä törmäsin jalankulkijoiden "liukuhihnaan".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti