(Teksti on julkaistu alunperin mielipide- ja kulttuurilehti Liberossa 2/2014)
Ukrainan
kriisi kuohuttaa myös Georgiassa, Ukrainan merirajanaapurissa
Kaukasuksella. Georgian ja Ukrainan oli määrä allekirjoittaa EU:n
lähentymissopimus samanaikaisesti. Siitä lähtien, kun Ukrainan
Presidentti Viktor Janukovytš hylkäsi sopimuksen marraskuussa 2013,
ovat Ukraina-sympatiat olleet Georgiassa korkealla. Näyttää siltä,
että Ukrainan kriisi on kasvattanut turvattomuuden ja epävarmuuden
tunteita myös Georgiassa
Aktivistiryhmän painama postikortti varoittaa Venäjän vaikutusvallasta. |
Georgia
on monessakin mielessä Ukrainan sisarvaltio. Maat itsenäistyivät
samaan aikaan, kävivät läpi vallankumoukset ja ovat
valtiotaipaleensa alussa. Molemmat yrittävät hakea tukea lännestä.
Kansat ovat myös aktiivisissa tekemisissä toistensa kanssa. Ukraina
ja Georgia ovat keskenään suosittuja lomakohteita, monilla on
ystäviä ja sukulaisia naapurimaassa. Ne ovat myös tiukasti
sidoksissa Venäjään: neuvostomenneisyys, ortodoksinen kirkko,
venäjän kieli ja geopoliittinen sijainti ovat asioita, joihin ne
eivät voi vaikuttaa. Maat ovat tiukasti kiinni Venäjän
talousalueessa.
Molemmat
ovat osa Venäjän suurvaltapolitiikkaa. Georgia menetti
Etelä-Ossetian ja Abhasian maakunnat Venäjän vaikutuspiiriin ja
joutui Venäjän kanssa sotaan 2008. Mediassa yhtäläisyyksiä on
yritetty löytää Georgian ja Krimin väliltä.
Politiikan
tutkija ja Georgian teknillisen yliopiston varaprofessori Khatuna
Chapichadze avaa
tilannetta Georgiassa.
”Vaikea
sanoa mitä Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa oikeasti tapahtui. Osa
väestöstä ehkä toivotti venäjän tervetulleeksi. Mutta samalla
suuri osa alueiden väestöstä ajettiin kodeistaan georgian
puolelle. Abhasiassa ja etelä-osseatiassa enemmistö oli oikeastaan
georgialaisia, mutta Venäjä lupasi paremmat sosio-ekonomiset
olosuhteet.”
Georgiassa
ja Ukrainassa Venäjä on korjannut neuvostopolitiikan satoa.
Vapaahtoinen siirtolaisuus ja laajat väestöjen pakkosiirrot olivat
osa strategiaa rikkoa alueiden etnonationalistinen yhtenäisyys.
Chapichadzen
mukaan Abhasiassa
Venäjä
yllytti Abhasialaisia ja georgialaisia toisiaan vastaan.
Samantyyppisestä toiminnasta on huhuttu Ukrainassa.
Chapichadze
syyttää jakaatumisesta
myös maiden sisäpolitiikkaa. Kriisiytyneiden alueiden
hyvinvointiin suhtauduttin ehkä välilpitämättömästi, eikä
kansallista yhtenäisyyden luomiseen kiinnitetty tarpeeksi huomiota.
Venäjä sytytti tulen, mutta sytykkeet on kerätty itse.
Reaktiot
Euromaidaniin
EU-sopimuksen
kaatuminen ja sitä seurannut vallankumous ja kriisi noteraattiin
Georgiassa isosti. Ukrainan liput ilmaantuivat välittömästi
katukuvaan, hallitusrakennuksiin ja sosiaaliseen mediaan.
Pääkaupungissa Tbilisissä on nähty säännöllisesti
Ukraina-solidaarisuusmarsseja ja Venäjän vastaisia mielenilmauksia.
Protestit kulminoituvat Venäjän miehityspolitiikan vastustamiseen,
joka monille osallistujille on myös henkilökohtainen asia. 13.4
Venäjänvastaisessa mielenosoituksessa nähtiin puhujana myös tuore presidentti Giorgi
Margvelashvili.
”Minulla
oli kyltti: ”Me rakastamme sisartamme Ukrainaa”. Meitä oli
100-200 osallistujaa, toimme kukkia Ukrainan suurlähetystön
edustalle. Sen jälkeen oli ”Stop Russia”-konsertti. Eräällä
artistilla oli Ukrainan armeijan lippu ajalta kun he auttoivat
Georgian armeijaa sodassa. Hän lauloi ”Fuck Putin”. En pitänyt
siitä, sellainen lisää vain agressiota.”
Georgian
ja Ukrainan rinnastaminen ei ongelmatonta
Erot
Georgian ja Ukrainan tilanteen välillä ovat kuitenkin huomattavat.
Khatuna
Chapichadze muistuttaa että Georgia
ei ole Ukrainan lailla saanut minkäälaista avustusta venäjältä,
vaan se on ekonomisesti itsenäinen, vaikkakin kauppasuhteiden
uudelleenlämpeäminen Venäjän kanssa toisikin merkittävää
talouskasvua. Ukrainan viennistä 70% menee venäjälle, ja tuon
viennin tyrehtyminen olisi taloudellinen katastrofi. Mutta Georgia on
Ukrainan tavoin poliittisesti riippuvainen venäjästä,
geopoliittista statusta tai sijaistia eivät kummatkaan voi muuttaa
vaikka kuinka kurkottelisivat länteen päin. Venäjä on ja pysyy.
Ukrainan
kansalaisyhteiskunta on voimakas. Vaikka kansalaisaktivismi on
lisääntynyt Georgiassakin, suurin auktoriteetti on kuitenkin
ortodoksinen kirkko. Ja ortodoksinen kirkko seuraa Moskovan
patriarkaatin linjaa. Venäjän vaikutus georgian yhteiskunnassa on
siis suurempi kuin muutoin voisi arvata. Kirkon valta ulottuu myös
hallitukseen, sillä ilman kirkon tukea myös hallituksen
legimiteetti ja suosio murenee nopeasti, avaa Chapichadze.
Etelä-Kaukasian
asiantuntija Mikko
Palonkorpi
kirjoittaa Krimin ja Georgian vartaamisen ongemallisuudesta. Hänen
mukaansa Ukrainan ja Georgian tapahtumien välillä on vain vähän
todellisisa yhtäläisyyksiä. Suurin ero on, että Ukraina ei ole
Georgian tavoin syyllistynyt minkäänlaiseen provokaatioon Venäjää
tai sen sen omaa venäläisväestöä vastaan, kuten Georgian
väitetään tehneen Georgian sodan edellä. Venäjän ja Ukrainan
välit ovat olleet ystävällismieliset, toisin kuin Georgian ja
Venäjän.
”Tietyistä
samankaltaisuuksistaan huolimatta näiden kahden kriisin sisä- ja
ulkopoliittiset kontekstit ovat lähemmin tarkasteltuna hyvin
erilaiset. Erilaiset ovat myös tavat, joilla Georgia ja Ukraina
toimivat konfliktitilanteessa. Ukrainassa Venäjän toimet alkoivat
yksipuolisesti ilman ukrainalaista provokaatiota.” -huomauttaa
Palokorpi.
Yhteistä
on kuitenkin se, että Venäjä käyttää Krimin intervention
yhteydessä samankaltaista omien kansalaistensa suojelemisen
retoriikkaa kuin ”viiden päivän sodassa” vuonna 2008.
Venäläisen väestön määrää kriisialueilla on lisännyt pitkään
jatkunut Venäjän passien myöntäminen paikallisille.
Multietnisillä alueilla Georgiassa ja Ukrainassa se saa helposti
aikaan levottomuutta.
Georgia
varpaillaan miehitysuhan varalta
Monelle
etniselle georgilaisellekin venäjän kansalaisuus on avannut
mahdollisuuksia etsiä töitä venäjän puolelta tai saada parempia
etuuksia, kuten eläkettä. Tavallisen kansan kohdalla kyse on
harvoin identiteettikysymyksistä, vaan yksinkertaisesti siitä,
miten voi turvata itsensä ja perheensä tilanteen ekonomisesti
hauraassa valtiossa missä köyhyys ja työttömyys koskettaa
valtaosaa kansasta. Georgian suurimpia haasteita on ei-georgialaisen
väestön luottamuksen ja uskollisuuden saavuttaminen ja venäjän
vaikutuksen estäminen vähemmistöalueilla.
Khatuna
Chapichadze on huolissaan Georgian vähemmistöalueiden tilanteesta
”Esimerkiksi
Samksheti-Javakhetin alue voi olla vaarassa. maakunnassa on aiemmin
ollut venäjän tukikohta ja suuri osa väestöstä on armenialaisia.
Armenialaiset ovat yleensä olleet venäjämielisiä. Todellisuudessa
Venäjällä olisi voimaa miehitää vaikka koko Georgia koska
tahansa uudelleen.”
Nyt
Venäjältä kantautuu viesti kansojen yhteenkuulumisesta.
Khatuna
Chapichadze:
”Arvion
että väestöstä n. 80 % voisi lopulta olla jopa venäjään
liittymisen kannalla, sillä itsenäisyys ei paljoa hyödytä
köyhimpiä väestöluokkia. Kaikki eivät usko Euroopan unionin
tuovan Georgialle suuria hyötyjä. Köyhyys nostaa
neuvostonostalgiaa, ja se puolestaan lisää Venäjä-myönteisyyttä.”
Myös
Levan Skhirtladze suhtautuu tulevaisuuteen huolestuneesti.
”Olen
kuullut että Venäjä on aloittanut venäjän passien jakamisen
georgian etnisille armenialaisille. En epäile, etteikö venäjä
yrittäisi miehittää muita georgian alueita lähitulevaisuudessa.
Monet ovat sitä mieltä, että meidän pitäisi liittyä venäjään,
meidän siskoihimme ja veljiimme siellä. Mutta itse olen Euroopan
kannalla.”
--
Libero verkkolehtenä: http://issuu.com/libero/docs/libero_2_2014_issuu/1?e=1018628/8216290
Lehdestä löytyy pari muutakin kirjoittaamaani artikkelia aiheena Julkisen tilan puolustaminen ja Krimin poliittiset nuorisojärjestöt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti