tiistai 1. heinäkuuta 2014

Euromaidanin heijastuksia Georgiassa

(Teksti on julkaistu alunperin mielipide- ja kulttuurilehti Liberossa 2/2014)


Ukrainan kriisi kuohuttaa myös Georgiassa, Ukrainan merirajanaapurissa Kaukasuksella. Georgian ja Ukrainan oli määrä allekirjoittaa EU:n lähentymissopimus samanaikaisesti. Siitä lähtien, kun Ukrainan Presidentti Viktor Janukovytš hylkäsi sopimuksen marraskuussa 2013, ovat Ukraina-sympatiat olleet Georgiassa korkealla. Näyttää siltä, että Ukrainan kriisi on kasvattanut turvattomuuden ja epävarmuuden tunteita myös Georgiassa

Aktivistiryhmän painama postikortti varoittaa Venäjän vaikutusvallasta.

Georgia on monessakin mielessä Ukrainan sisarvaltio. Maat itsenäistyivät samaan aikaan, kävivät läpi vallankumoukset ja ovat valtiotaipaleensa alussa. Molemmat yrittävät hakea tukea lännestä. Kansat ovat myös aktiivisissa tekemisissä toistensa kanssa. Ukraina ja Georgia ovat keskenään suosittuja lomakohteita, monilla on ystäviä ja sukulaisia naapurimaassa. Ne ovat myös tiukasti sidoksissa Venäjään: neuvostomenneisyys, ortodoksinen kirkko, venäjän kieli ja geopoliittinen sijainti ovat asioita, joihin ne eivät voi vaikuttaa. Maat ovat tiukasti kiinni Venäjän talousalueessa.

Molemmat ovat osa Venäjän suurvaltapolitiikkaa. Georgia menetti Etelä-Ossetian ja Abhasian maakunnat Venäjän vaikutuspiiriin ja joutui Venäjän kanssa sotaan 2008. Mediassa yhtäläisyyksiä on yritetty löytää Georgian ja Krimin väliltä.

Politiikan tutkija ja Georgian teknillisen yliopiston varaprofessori Khatuna Chapichadze avaa tilannetta Georgiassa.
Vaikea sanoa mitä Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa oikeasti tapahtui. Osa väestöstä ehkä toivotti venäjän tervetulleeksi. Mutta samalla suuri osa alueiden väestöstä ajettiin kodeistaan georgian puolelle. Abhasiassa ja etelä-osseatiassa enemmistö oli oikeastaan georgialaisia, mutta Venäjä lupasi paremmat sosio-ekonomiset olosuhteet.”

Georgiassa ja Ukrainassa Venäjä on korjannut neuvostopolitiikan satoa. Vapaahtoinen siirtolaisuus ja laajat väestöjen pakkosiirrot olivat osa strategiaa rikkoa alueiden etnonationalistinen yhtenäisyys. Chapichadzen mukaan Abhasiassa Venäjä yllytti Abhasialaisia ja georgialaisia toisiaan vastaan. Samantyyppisestä toiminnasta on huhuttu Ukrainassa.

Chapichadze syyttää jakaatumisesta myös maiden sisäpolitiikkaa. Kriisiytyneiden alueiden hyvinvointiin suhtauduttin ehkä välilpitämättömästi, eikä kansallista yhtenäisyyden luomiseen kiinnitetty tarpeeksi huomiota. Venäjä sytytti tulen, mutta sytykkeet on kerätty itse.


Reaktiot Euromaidaniin

EU-sopimuksen kaatuminen ja sitä seurannut vallankumous ja kriisi noteraattiin Georgiassa isosti. Ukrainan liput ilmaantuivat välittömästi katukuvaan, hallitusrakennuksiin ja sosiaaliseen mediaan. Pääkaupungissa Tbilisissä on nähty säännöllisesti Ukraina-solidaarisuusmarsseja ja Venäjän vastaisia mielenilmauksia. Protestit kulminoituvat Venäjän miehityspolitiikan vastustamiseen, joka monille osallistujille on myös henkilökohtainen asia. 13.4 Venäjänvastaisessa mielenosoituksessa nähtiin puhujana myös tuore presidentti Giorgi Margvelashvili.

Taiteilija-aktivisti Levan Skhirtladze oli läsnä ensimmäisissä mielenosoituksissa.
Minulla oli kyltti: ”Me rakastamme sisartamme Ukrainaa”. Meitä oli 100-200 osallistujaa, toimme kukkia Ukrainan suurlähetystön edustalle. Sen jälkeen oli ”Stop Russia”-konsertti. Eräällä artistilla oli Ukrainan armeijan lippu ajalta kun he auttoivat Georgian armeijaa sodassa. Hän lauloi ”Fuck Putin”. En pitänyt siitä, sellainen lisää vain agressiota.”


Venäjänvastaisessa mielenosoituksessa 13.huhtikuuta vaadittiin yhteistyön lopettamista ”vihollisen” ja ”miehittäjän” kanssa. Tbilisin oikeustalon edessä järjestettyyn mielenosoitukseen osallistui satoja ihmisiä. Venäjänkielinen kyltti julistaa: "Venäjä, kansakultien vankila".
Kuvaaja: Lado Chalatashvili


Georgian ja Ukrainan rinnastaminen ei ongelmatonta

Erot Georgian ja Ukrainan tilanteen välillä ovat kuitenkin huomattavat. Khatuna Chapichadze muistuttaa että Georgia ei ole Ukrainan lailla saanut minkäälaista avustusta venäjältä, vaan se on ekonomisesti itsenäinen, vaikkakin kauppasuhteiden uudelleenlämpeäminen Venäjän kanssa toisikin merkittävää talouskasvua. Ukrainan viennistä 70% menee venäjälle, ja tuon viennin tyrehtyminen olisi taloudellinen katastrofi. Mutta Georgia on Ukrainan tavoin poliittisesti riippuvainen venäjästä, geopoliittista statusta tai sijaistia eivät kummatkaan voi muuttaa vaikka kuinka kurkottelisivat länteen päin. Venäjä on ja pysyy.

Ukrainan kansalaisyhteiskunta on voimakas. Vaikka kansalaisaktivismi on lisääntynyt Georgiassakin, suurin auktoriteetti on kuitenkin ortodoksinen kirkko. Ja ortodoksinen kirkko seuraa Moskovan patriarkaatin linjaa. Venäjän vaikutus georgian yhteiskunnassa on siis suurempi kuin muutoin voisi arvata. Kirkon valta ulottuu myös hallitukseen, sillä ilman kirkon tukea myös hallituksen legimiteetti ja suosio murenee nopeasti, avaa Chapichadze.

Etelä-Kaukasian asiantuntija Mikko Palonkorpi kirjoittaa Krimin ja Georgian vartaamisen ongemallisuudesta. Hänen mukaansa Ukrainan ja Georgian tapahtumien välillä on vain vähän todellisisa yhtäläisyyksiä. Suurin ero on, että Ukraina ei ole Georgian tavoin syyllistynyt minkäänlaiseen provokaatioon Venäjää tai sen sen omaa venäläisväestöä vastaan, kuten Georgian väitetään tehneen Georgian sodan edellä. Venäjän ja Ukrainan välit ovat olleet ystävällismieliset, toisin kuin Georgian ja Venäjän.

Tietyistä samankaltaisuuksistaan huolimatta näiden kahden kriisin sisä- ja ulkopoliittiset kontekstit ovat lähemmin tarkasteltuna hyvin erilaiset. Erilaiset ovat myös tavat, joilla Georgia ja Ukraina toimivat konfliktitilanteessa. Ukrainassa Venäjän toimet alkoivat yksipuolisesti ilman ukrainalaista provokaatiota.” -huomauttaa Palokorpi.

Yhteistä on kuitenkin se, että Venäjä käyttää Krimin intervention yhteydessä samankaltaista omien kansalaistensa suojelemisen retoriikkaa kuin ”viiden päivän sodassa” vuonna 2008. Venäläisen väestön määrää kriisialueilla on lisännyt pitkään jatkunut Venäjän passien myöntäminen paikallisille. Multietnisillä alueilla Georgiassa ja Ukrainassa se saa helposti aikaan levottomuutta.


Georgia varpaillaan miehitysuhan varalta

Monelle etniselle georgilaisellekin venäjän kansalaisuus on avannut mahdollisuuksia etsiä töitä venäjän puolelta tai saada parempia etuuksia, kuten eläkettä. Tavallisen kansan kohdalla kyse on harvoin identiteettikysymyksistä, vaan yksinkertaisesti siitä, miten voi turvata itsensä ja perheensä tilanteen ekonomisesti hauraassa valtiossa missä köyhyys ja työttömyys koskettaa valtaosaa kansasta. Georgian suurimpia haasteita on ei-georgialaisen väestön luottamuksen ja uskollisuuden saavuttaminen ja venäjän vaikutuksen estäminen vähemmistöalueilla.

Khatuna Chapichadze on huolissaan Georgian vähemmistöalueiden tilanteesta Esimerkiksi Samksheti-Javakhetin alue voi olla vaarassa. maakunnassa on aiemmin ollut venäjän tukikohta ja suuri osa väestöstä on armenialaisia. Armenialaiset ovat yleensä olleet venäjämielisiä. Todellisuudessa Venäjällä olisi voimaa miehitää vaikka koko Georgia koska tahansa uudelleen.”

Nyt Venäjältä kantautuu viesti kansojen yhteenkuulumisesta.
Khatuna Chapichadze: ”Arvion että väestöstä n. 80 % voisi lopulta olla jopa venäjään liittymisen kannalla, sillä itsenäisyys ei paljoa hyödytä köyhimpiä väestöluokkia. Kaikki eivät usko Euroopan unionin tuovan Georgialle suuria hyötyjä. Köyhyys nostaa neuvostonostalgiaa, ja se puolestaan lisää Venäjä-myönteisyyttä.”

Myös Levan Skhirtladze suhtautuu tulevaisuuteen huolestuneesti.
Olen kuullut että Venäjä on aloittanut venäjän passien jakamisen georgian etnisille armenialaisille. En epäile, etteikö venäjä yrittäisi miehittää muita georgian alueita lähitulevaisuudessa. Monet ovat sitä mieltä, että meidän pitäisi liittyä venäjään, meidän siskoihimme ja veljiimme siellä. Mutta itse olen Euroopan kannalla.”
--

Lehdestä löytyy pari muutakin kirjoittaamaani artikkelia aiheena Julkisen tilan puolustaminen ja Krimin poliittiset nuorisojärjestöt. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti