Reilu kaksi viikkoa on kulunut, ja kai pian voi sanoa kotiutuneensa tänne. Ainakin yritys on kova. Tulin tänne opiskelelemaan, mutta opintojen aloitus on vielä .... vaiheessa. Muutamia mielenkiintoisia kursseja olen onnistunut löytämään, mutta kaikki kurssit eivät ole vielä edes alkaneet. Etenkin odotan alkavaksi georgian kielen kurssia, mikä meille on luvattu. Toivon tosiaan että se tulee, sillä jokainen päivä hävettää vähän enemmän ettei osaa paikallista kieltä eikä pysty lukemaan edes katukylttejä.
Opintojen ollessa sekavaa, ilahduttaa kovasti että onnistuin pääsemään georgialaisen tanssin kurssille. Vaikka muka harrastan historiallista tanssia, ei tämä erilaisen tanssityylin oppiminen olekaan niin yksinkertaista kuin luulisi. Ja ne kädet... miten vaikeaa voikaan olla pitää käsiä tanssiessa kauniisti? Mutta ehkäpä nyt kun reenaa kaksi kertaa viikossa, ehdin jotain oppiakin. Toivottavasti.
Ihmiset tässä kaupungissa, maassa ja maanosassa ovat ystävällisiä ja lämpimiä. Kieltämättä olin hieman huolissani että mitähän tästä tulee, sillä maa, kulttuuri ja kaikki on minulle aivan vierasta. Ja miten pärjätä näiden "kuumien" etelän ihmisten kanssa? Nyt uskallan jo sanoa, että ihmiset ovat olleet positiivinen yllätys. Nämä ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin!
Syksy on täällä vielä lämmin, ja olen yrittänyt ottaa siitä kaiken irti. Olen reissaillut maaseudulle ja käväisin tuossa naapurimaa Armeniassakin päivänä muutamana. Kirjoittelen siitä sitten myöhemmin kunhan saan kuvia käsiini. Ensi viikonloppuna on puolestaan luvassa vaellusta vuoristossa.
Opintojen ollessa sekavaa, ilahduttaa kovasti että onnistuin pääsemään georgialaisen tanssin kurssille. Vaikka muka harrastan historiallista tanssia, ei tämä erilaisen tanssityylin oppiminen olekaan niin yksinkertaista kuin luulisi. Ja ne kädet... miten vaikeaa voikaan olla pitää käsiä tanssiessa kauniisti? Mutta ehkäpä nyt kun reenaa kaksi kertaa viikossa, ehdin jotain oppiakin. Toivottavasti.
Kotitalo. Pelottaa ripustaa pyykkejä seitsemännessä kerroksessa.
"ystävyyden silta" ja presidentin palatsi. Viikonloppuna meni presidentti vaihtoon.
Ihmiset tässä kaupungissa, maassa ja maanosassa ovat ystävällisiä ja lämpimiä. Kieltämättä olin hieman huolissani että mitähän tästä tulee, sillä maa, kulttuuri ja kaikki on minulle aivan vierasta. Ja miten pärjätä näiden "kuumien" etelän ihmisten kanssa? Nyt uskallan jo sanoa, että ihmiset ovat olleet positiivinen yllätys. Nämä ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin!
Syksy on täällä vielä lämmin, ja olen yrittänyt ottaa siitä kaiken irti. Olen reissaillut maaseudulle ja käväisin tuossa naapurimaa Armeniassakin päivänä muutamana. Kirjoittelen siitä sitten myöhemmin kunhan saan kuvia käsiini. Ensi viikonloppuna on puolestaan luvassa vaellusta vuoristossa.
Kissoja, kissoja kaikkialla! Kokoajan tekee mieli tuoda muutama kadulta kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti