Kun olin lähdössä tänne, sain
kuulla tuttavilta huolestuneita kommentteja: Eikö siellä ole
vaarallista, eikö siellä ollut äsken sota? Venäläisiltä
tuttavilta sain kuulla varoituksia: Siellä on vaarallista,
kaukaisalaiset ovat erilaisia kuin me.
Suomalaisille ja venäläisille
ystäville voin kertoa, että täällä on kaikki hyvin. Tbilisi on
miljoonan asukkaan kaupungiksi ihmeen rauhallinen. Olin varoitusten
takia kieltämättä hieman huolissani että mitenkähän täällä
käy. Yhteenkään uhkaavaan tilanteesen en ole silti törmännyt.
Kaupungilla liikkuessa, edes yksin yöaikaan, ei ole sellaista
tunnetta että pitäisi pelätä. Kukaan ei edes huutele perään,
vaan annetaan olla rauhassa. Sitä osaan kyllä arvostaa. Ei tämä
ole Turkki tai Marokko, missä kuulemma osataan olla mahdottomia.
Ihmiset ovat ystävällisiä ja lämpimiä, mutta eivät tunkeilevia. Asun kaupungin laidalla, tavallisten ihmisten asuinalueella. Alueella, mihin Moskovankatu päättyy, alueella, joka on paikallisten mielestä vähän sellaista huonompaa asuinaluetta. Koskaan en ole kohdannut yhtään epämääräistä tilannetta, en yhtään uhkaavaa ihmistä. Täällä on turvallisempaa kuin Oulun Rajakylässä tai Toppilassa, leppoisampaa kuin Pietarin lähiöissä.
En osannut pelätä venäjälläkään,
mutta kyllä (ja valitettavasti) siellä on usein epämääräisempää kuin täällä. Ehkä
se johtuu humalaisista, narkomaaneista tai kaukasialaisista
vähemmistöistä, kuten venäläiset ystäväni sanoisivat. He
lienevät oikeassa. Täällä ei ole sellaista ryhmää joka
aiheuttaisi jatkuvia ongelmia ja konflikteja. Ei kadunmiehelle. Tuntuu, että
Oulussa, puhumattakaan Helsingistä, on vaarallisempaa kuin täällä.
Ainakin viattomalle sivulliselle tämä näyttäytyy normaalina
maana. Suurin osa georgialaista on enemmän ja vähemmän hartaita ortodokseja, jotka
yrittävät elää niinkuin kunnon ihmiset.
Ja kyllä, täällä on sittenkin niitä
kaukasialaisia vähemmistöjä: tsetseenejä, inguuseja, abhaaseja, svaaneja, osseetteja. Täällä on
islaminuskoisia, juutalaisia. Afrikkalaisia, venäläisiä, aasialaisia, eurooppalaisia. Täällä on pakolaisia pohjoisesta ja etelästä. Täällä on kerjääviä romaneja. Varmasti täällä on myös omat ongelmansa, mutta
vielä en tiedä niistä paljon mitään.
Ilja State University, opinahjoni
Luentokaverini ovat suurilta osin tsetseenejä. Heidän kanssaan tulee juttuun, sillä meillä on
yhteinen kieli, venäjä. Luennolla, jolla käsitellään
Pohjois-Kaukasuksen ajankohtaista tilannetta, on upea mahdollisuus
kuulla paikallisten ihmisten näkemyksiä, heidän näkökulmaansa,
niitä asioita mitä länsi- tai venäjän mediassa ei kerrota. Olen iloinen mahdollisuudesta.
Minulta on kyselty usein mitä oikein opiskelen. "Kaukasus-opintoja". Kaukasuksen kansoja, kulttuuria, politiikkaa. Kursseina on "Ajankohtainen tilanne pohjois-kaukasuksella", "Post-Soviet Memory", "Kaukasuksen kansat ja luonto", sekä georgian kielen alkeet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti