torstai 19. joulukuuta 2013

Georgialaisista, kaukasialaisista ja vähän opinnoistakin

Kun olin lähdössä tänne, sain kuulla tuttavilta huolestuneita kommentteja: Eikö siellä ole vaarallista, eikö siellä ollut äsken sota? Venäläisiltä tuttavilta sain kuulla varoituksia: Siellä on vaarallista, kaukaisalaiset ovat erilaisia kuin me.

Suomalaisille ja venäläisille ystäville voin kertoa, että täällä on kaikki hyvin. Tbilisi on miljoonan asukkaan kaupungiksi ihmeen rauhallinen. Olin varoitusten takia kieltämättä hieman huolissani että mitenkähän täällä käy. Yhteenkään uhkaavaan tilanteesen en ole silti törmännyt. Kaupungilla liikkuessa, edes yksin yöaikaan, ei ole sellaista tunnetta että pitäisi pelätä. Kukaan ei edes huutele perään, vaan annetaan olla rauhassa. Sitä osaan kyllä arvostaa. Ei tämä ole Turkki tai Marokko, missä kuulemma osataan olla mahdottomia. Ihmiset ovat ystävällisiä ja lämpimiä, mutta eivät tunkeilevia. Asun kaupungin laidalla, tavallisten ihmisten asuinalueella. Alueella, mihin Moskovankatu päättyy, alueella, joka on paikallisten mielestä vähän sellaista huonompaa asuinaluetta. Koskaan en ole kohdannut yhtään epämääräistä tilannetta, en yhtään uhkaavaa ihmistä. Täällä on turvallisempaa kuin Oulun Rajakylässä tai Toppilassa, leppoisampaa kuin Pietarin lähiöissä.

En osannut pelätä venäjälläkään, mutta kyllä (ja valitettavasti) siellä on usein epämääräisempää kuin täällä. Ehkä se johtuu humalaisista, narkomaaneista tai kaukasialaisista vähemmistöistä, kuten venäläiset ystäväni sanoisivat. He lienevät oikeassa. Täällä ei ole sellaista ryhmää joka aiheuttaisi jatkuvia ongelmia ja konflikteja. Ei kadunmiehelle. Tuntuu, että Oulussa, puhumattakaan Helsingistä, on vaarallisempaa kuin täällä. Ainakin viattomalle sivulliselle tämä näyttäytyy normaalina maana. Suurin osa georgialaista on enemmän ja vähemmän hartaita ortodokseja, jotka yrittävät elää niinkuin kunnon ihmiset.

Ja kyllä, täällä on sittenkin niitä kaukasialaisia vähemmistöjä: tsetseenejä, inguuseja, abhaaseja, svaaneja, osseetteja. Täällä on islaminuskoisia, juutalaisia. Afrikkalaisia, venäläisiä, aasialaisia, eurooppalaisia. Täällä on pakolaisia pohjoisesta ja etelästä. Täällä on kerjääviä romaneja. Varmasti täällä on myös omat ongelmansa, mutta vielä en tiedä niistä paljon mitään.

                                                        Ilja State University, opinahjoni


Luentokaverini ovat suurilta osin tsetseenejä. Heidän kanssaan tulee juttuun, sillä meillä on yhteinen kieli, venäjä. Luennolla, jolla käsitellään Pohjois-Kaukasuksen ajankohtaista tilannetta, on upea mahdollisuus kuulla paikallisten ihmisten näkemyksiä, heidän näkökulmaansa, niitä asioita mitä länsi- tai venäjän mediassa ei kerrota. Olen iloinen mahdollisuudesta.

Minulta on kyselty usein mitä oikein opiskelen. "Kaukasus-opintoja". Kaukasuksen kansoja, kulttuuria, politiikkaa. Kursseina on "Ajankohtainen tilanne pohjois-kaukasuksella", "Post-Soviet Memory", "Kaukasuksen kansat ja luonto", sekä georgian kielen alkeet. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti