Uudenvuodenloma Persiassa

Antoivat ne sen sittenkin sen!

Opinnoista alkoi pitkä uudenvuodenloma. Päätin käyttää loman hyödyksi ja lähteä matkaan etsimään jotain vaihtelua Tbilisin hyiseen talveen. Suomesta sain seurakseni ystävän matkaa varten, joten suuntasimme etelään. Iraniin oli houkutellut useampikin tuttu. Ennakkoon tiesin vain jotain Persian muinaisista sivilisaatiosta ja olin saanut kuunnella kämppiksen hehkutusta Iranin ihmeistä ja ihmisistä.

Itselleni on aika vierasta lähteä matkaan niin kevyin suunnitelmin kuin nyt. Meillä oli vain Lonely Planet-kirja, rahaa ja muutama couchsurfing-kontakti. Tbilisistä menee Teheraniin päivittäinen bussi, mutta koska bussi oli peruttu, valitsimme omatoimisemman reitin Koillis-Turkin kautta. Reittinä Akhaltsikhe (Georgia)- Posof (Turkki)- raja, missä vietimme yön Posofissa ja jatkoimme matkaa reitillä Posof-Kars-Igdir-Dogubayazit-Bazargan (raja) - ja vielä eteenpäin Iranin puolelle Makuun. Matka sujui aika sulavasti, mutta koska Kaakkois-Turkin kylät ovat pieniä ja liikenne ei kovin vilkaista, kiireiselle matkustajalle suositteln kuitenkin suoria bussi- tai lentoyhteyksiä. Mutta maisemat olivat upeita. Lumivuoria oli silmänkantamattomiin ja lunta enemän kuin kotosuomessa. Makussa vietimme yön ja aamulla jatkoimme kohti Tabrizia. Tabrizissa oli kylmä, eikä kaupunki itsessään kiinnostanut meitä paljoa, joten jatkoimme vielä eteenpäin Shiraziin missä olimme päättäneet viettää pitemmän ajan.

Shirazissa yllätys oli melkoinen kun saimme heti ensimmäiseksi niskaamme märkiä lapasia lumisateen muodossa. Mielessämme oli ollut mieto syyssää ja auringonpaiste, joten sää ei ollut ihan sitä mitä olimme odottaneet. Kaupungissa lunta ei ollut nähty moneen vuoteen, ja ihmisten riemu sai viluiset mielemme lämpenemään. Ihmiset tekivät katujen varsilla sankoin joukoin lumiukkoja, leikkivät lumisotaa ja riemuitsivat säästä, lapset ja aikuiset. Pääsimme syömään kuumaa Aash-keittoa paikallisten tuttavien luokse ja vietimme upean päivän ihanien ihmisten kanssa.

Seuraavina päivänä lumi oli tiessään, ja pääsimme viimein näkemään kaupunkia, moskeijoita, Persepoliksen ja Pasargadaen muinaiskaupungin ja legendaarisen runoilija Hafezin haudan.

Saimme yllättäen kutsun Shirazin lähellä sijaitsevaan Cyroksen kylään, missä pääsimme pelaamaan yöllistä lentopalloa erään aika suuren suvun jäsenten kanssa ja syömään, istumaan ja nukkumaan pehmoisella persialaisella matolla ihanassa talossa.

Shirazissa ihmiset puhuivat, että Isfahan on upein Iranin kaupunki. Päätimme siis lisätä sen matkasunnitelmaan ja vietimme siellä yhden päivän ennen matkaa historialliseen ja kauniiseen Kashaniin. Kashanista jatkoimme vielä Teheraniin ja sieltä otimme bussin kotiin Tbilisiin.

 

Iran näyttäytyi sitä tuntemattomalle yllättävänkin modernina ja hyvinvoivana maana. Vaikka maassa vaikuttaa tällähetkellä kova inflaatio ja vanhoillinen muslimihallinto, olivat ihmiset joihin tutustuimme hyvin toimeentulevia, korkeasti koulutettuja ja kansainvälisiä ihmisiä. Varsinkin nuoret tuntuivat olevan ajatuksiltaan hyvin liberaaleja ja moni haaveili muutosta Eurooppaan tai Kanadaan.

Nähtävyydet olivat upeita, mutta päällimäisenä mieleen jäivät ihmiset. Kadullakin tuntemattomat tulivat juttelemaan, kysymään mistä olemme ja halusivat toivottaa tervetulleiksi Iraniin ja kaupunkiinsa. Ihmiset halusivat olla kanssamme valokuvissa ja vain vaihtaa pari sanaa englantia. Isännillemme se että oli vierailta tuntui olevan iso ja tärkeä asia, ja kaikki halusivat tehdä parhaansa että nautimme matkastamme. Jos Iran kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti Iraniin matkustamista kaikille jotka nauttivat historiallisista kohteista, basaarien vilinästä, ihmisistä ja kulttuuriin tutustumisesta. Paikallisiin tutustuminen ja heidän kanssaan käydyt keskustelut olivat matkan parasta antia. Iraniin kannattaa lähteä nimenomaan couchsurffailemaan!